Mihin katosi kuuman kesän kaipuu?

Olen aina ollut kesäihminen. Mitä enemmän aurinkoa, sen parempi. Mitä lämpimämpi, sen parempi. Mitä enemmän aikaa viettää auringossa, sen parempi. Ei ole teettänyt vaikeuksia maata aurinkotuolissa aamusta iltaan, tekemättä mitään järkevää koko päivänä. Aurinkoisina päivinä olen imenyt itseeni kaiken mahdollisen aurinkoenergian, silloin kun suinkin on ollut mahdollista. Sateisina päivinä olen tutkaillut säätiedotuksia aurinkoisia päiviä odotellen. Mitä enemmän aurinkoa, sitä parempi kesä... unelmieni kesä.

Juhannuksena pysähdyin ihmettelemään pääkopassani tapahtunutta muutosta. Vettä tuli taivaalta ja oli kylmä, kuten niin usein juhannuksen aikaan, mutta se ei harmittanut ollenkaan. Asiaan varmasti vaikutti sekin, ettemme viettäneet mökkijuhannusta, mutta normaalisti olisin silti kaivannut terassilla makoilua. Olisin halunnut laittaa aurinkolasit päähän ja siemailla kylmää juomaa ystävien kanssa rupatellen. Nyt olin levollisen tyytyväinen kuunnellessani sateen ropinaa olohuoneen lattialla pikkumiehen kanssa leikkiessä.

Miksi? Tuliko vastaus tähän kysymykseen tuossa edellisessä lauseessa? Pikkumies. Onko ajatusmaailmani muuttunut näin paljon tuon leikkimatolla hymyilevän pienen ihmisen myötä? Vaikuttaako hän jopa siihen, miten suhtaudun kesään? Alle puolivuotiaan kanssa ei voi viettää aikaa paahtavassa kuumuudessa. Ja jos ilma ulkona olisikin hänelle sopiva, niin eihän siellä entiseen tapaan voisi silmiä ummistaa ja keskittyä rentoutumaan. Nyt minäkin vihdoin tiedän kokemuksesta sen, että pieni lapsi vaatii sataprosenttisen huomion.

Auringosta ja lämmöstä haaveiluun liittyy myös ajatus lomasta. Nyt kun äitiyslomalla ei ole erillistä lomaa, niin ei myöskään tule odotettua lomaan liittyviä asioita, esimerkiksi aurinkoa. Toki vaunulenkille on mukavampi lähteä auringonpaisteessa kuin räntäsateessa, mutta bikinikeliä siihen ei tarvita.

Bikinikeli... Edes tuo sana ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Tämä raskauden muokkaama kroppako pitäisi verhota niin pieniin vaatekappaleisiin? Mieluummin jotain peittävämpää, kiitos. Onneksi viileämpi kesä aiheuttaa vähemmän paineita kilojen karistamiseen :)

Raskauden aikana kroppa reagoi lämpöön eri tavalla kuin normaalisti. Vaikka tämä vilukissa oli isoimmillaan talvella, oli silti  koko ajan liian kuuma. Ja kuumuuden kanssa tuskailen ajoittain edelleen, joten viileämpi keli on ihan hyvä. Ehkäpä imetyksen jälkeen palaudun taas vilukissaksi.

Ehkä nyt äitiyden tai iän myötä järkeäkin on tullut lisää. Ei tällaista vaaleaa ihoa kannata kovin ahkeraan auringossa kärventää. Ei ne aurinkorasvatkaan kuitenkaan täydellistä suojaa anna.

Luulenpa, että nämä kaikki tekijät ovat osaltaan vaikuttaneet ajatusmaailman muuttumiseen. Ja koska edes Pekka Pouta ei pysty vaikuttamaan säätilaan, niin on hyvä olla tyytyväinen juuri siihen, mitä on tarjolla.

Mutta palautuukohan ajatusmaailma entiselleen äitiysloman jälkeen tai lapsen kasvaessa? Vai onko muutos pysyvämpää? Se jää nähtäväksi. Veikkaanpa, että pidemmällä aikavälillä ajatusmaailmani asettautuu johonkin aiemman ja nykyisen välimaastoon...

Oikein ihanaa kesää kaikille, säästä riippumatta!

Naistenlehdet - rentouttavaa vai stressaavaa?

Naistenlehdet ovat täynnä kauniita kuvia. Kauniita ihmisiä, kauniita vaatteita, kauniita meikkejä, kauniita hiuksia, kauniita koteja, houkuttelevia lomakohteita ja trendikkäitä herkkuja. Ne mainostavat unelmaelämää.

Miksi ihmiset, lähinnä naiset, lukevat naistenlehtiä? Vai luetaanko niitä enää nykyisin? Facebook, Twitter, Instagram, blogit ja muu netistä löytyvä materiaali on vallannut suuren osan ihmisten ajasta. Mutta onhan välillä mukava istahtaa lukemaan oikeaa lehteäkin, muulloinkin kuin kampaajalla tai lääkärin odotusaulassa. Miksi se sitten on niin mukavaa?

Naistenlehdet luovat unelmia. Ne luovat haaveita jostain sellaisesta, mitä lukijalla itsellään todennäköisesti ei ole. Osa lehden luomista mielikuvista ei ole lukijan saavutettavissa. Tavallinen ihminen ei mitä todennäköisemmin kykene saavuttamaan kuvankäsittelyohjelmalla aikaansaatua sileää ihoa tai upean kiiltäviä hiuksia. Koti ei oikeassa elämässä ole koskaan yhtä siisti kuin lehdessä esiteltävä huone, jota on tuntikausia siivottu ja sisustettu lehteen otettavaa valokuvaa varten.

Uusimman Kauneus ja Terveys -lehden kannessa houkutellaan lukijoita asuvinkeillä, joilla saadaan aikaan täydellinen vartalo. Hah. Mutta silti otsikko on houkutteleva ja tietysti heti ensimmäisenä etsin tuon kyseisen kohdan lehdestä. No, ihan kivoja vinkkejä, mutta ei täydellisyyttä kyllä noilla keinoilla saavuteta.

Onko lehden lukeminen oikeasti rentouttavaa vai onko se ennemminkin stressaavaa, kun lehti ohjaa haaveilemaan epärealistisia asioita?

Miksi me haluamme katsella epärealistisia kuvia? Kai se vaan on niin, että ihminen katselee mielellään kaikkea kaunista, siinäkin tapauksessa, ettei kuvalla välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Kunhan lehden tarjontaan suhtautuu sopivan kevyesti ja tiedostaa, ettei se kuvaa suoraan kenenkään oikeaa elämää (joitakin asiapitoisia artikkeleita lukuunottamatta), lukuhetki on rentouttava. Vähän samaan tapaan kuin mieli lepää kauniissa maisemissa, se voi levätä myös lehden sivuilla vilahtelevissa kauniissa kuvissa.

Ei siis muuta kuin rentoutumaan lehti kädessä vaikkapa laiturin nokalle juhannuksena. Itse nappasin takapihalta alppiruusuja, laitoin musiikin soimaan hiljaa, sekoitin välipalan maitorahkasta ja Skyrristä, asettelin tavarat epärealistisen siististi pöydälle ja nappasin muutaman valokuvan. Sitten ryhdyin syömään ja selailemaan lehteä tarkemmin, kunnes pikkumies ulkona vaunuissa ilmoitteli haluavansa herätä :)

Rentouttavaa juhannusta kaikille!

Rauhallinen iltapalahetki

Kiireisen arjen keskellä on hyvä välillä pysähtyä, istahtaa ihan rauhassa vaikkapa nauttimaan iltapalaa.

Monesti pysähtyminen tapahtuu sohvalle tv:n ääreen. Sekin on tietysti hyvä tapa rentoutua, mutta jos ruudussa uutistenlukija kertoo päivän terrori-iskuista tai Criminal Mindsin tutkijat jäljittävät sarjamurhaajaa, niin kyllä siinä jotain muunkinlaista rentoutumishetkeä jää kaipaamaan.

Eilen illalla istahdimme yhdessä keittiön pöydän ääreen syömään ihanaa Rostenin patonkia. Tosin siinäkin hetkessä piti keskittyä useampaan asiaan, kun samalla syötin pikkumiehelle kaurapuuroa ja toisella kädellä yritin pitää kurissa suuhun meneviä pieniä sormia. Mutta joka tapauksessa totesin sen jälkeen, että näitä yhteisiä iltapalahetkiä olisi kiva viettää niin usein kun vaan suinkin mahdollista. Liian usein kiireessä tulee napattua keittiöstä jotain pikaisesti ja kiikutettua syömiset sinne sohvalle, missä huomio kiinnittyy muihinkin asioihin kuin vain hetkestä nauttimiseen ja rauhoittumiseen.

Tuore patonki, raikas kurkku, kevätsipulia, basilikaa ja hyvää seuraa. Ihanaa!

Pieniä ja suuria unelmia tulee aina pyöriteltyä ajatuksissa, mutta suurin nautinto elämässä koostuu kuitenkin arjen pienistä iloista. Täytyy vain muistaa pysähtyä nauttimaan :)


Aurinkoista maanantaita!

P.S. Olen tehnyt tälle blogille oman Instagram-tilin, jota päivittelen vähän ahkerammin kuin tätä blogia. Tervetuloa sinne seurailemaan käyttäjää "unelmaajaunelmia" :)

Seitsemän oikein!

Minusta tulee lottomiljonääri. Kyllä, ihan varmasti tulee jonakin päivänä. Tämä pienen ihmisen yleinen unelma täyttyy vain harvoilla, mutta silti ajoittain on hauska ajatusleikissä pohtia, mihin sen kaiken ylimääräisen rahan käyttäisi.

Jäisinkö pois työelämästä, ryhtyisinkö matkustelemaan paljon, ostaisinko hienon auton, miten hienon lukaalin rakennuttaisin, antaisinko osan sukulaisille ja ystäville, lahjoittaisinko osan hyväntekeväisyyteen, miten sijoittaisin ja kuinka paljon. Entä montako minuuttia malttaisin olla kertomatta kenellekään, kenelle kaikille kertoisin ja miten. Mitenköhän ihmiset suhtautuisivat. Miten itse suhtautuisin, sekoaisinkohan...

Raha ei tee ihmistä onnelliseksi. Näin ainakin tällaisen tavallisen pulliaisen on hyvä uskoa. Mutta kyllähän se elämää monella tavalla helpottaisi, jos kukkarosta löytyisi aina tarvittava määrä rahaa, eikä joutuisi priorisoimaan niin tarkkaan mihin rahansa käyttää.

Eilisen 14.200.000 euron lottopotin voitti 50 henkilön porukka. Mitenköhän nuo ihmiset reagoivat uutiseen? Mitenköhän itse reagoisin, jos huomaisin, että jättipottia arvottaessa oma kuponkini pitäisi sisällään täsmälleen oikean rivin. Ja sitten seuraavassa hetkessä muistaisin, että en ollutkaan ihan yksin lotonnut tuota riviä, vaan olin hölmöyksissäni päätynyt porukkaveikkaukseen. Mutta toisaalta, jos en olisi kuulunut tuohon porukkaan, niin joku muu olisi kuulunut. Ehkä pienen järkytyksen jälkeen osaisin olla tyytyväinen. Onhan 284.000 euroakin paljon rahaa... Onhan? No todellakin on.

Mutta tuollaisen voittosumman kanssa ei ihan kaikkia rahalla toteutettavissa olevia haaveita saisi toteutettua. Pitäisi priorisoida. Eiköhän se onnistuisi, sitähän tässä tulee joka päivä nykyäänkin tehtyä :)

Tänä viikonloppuna ei lottovoittoa tullut, mutta ehkä sitten ensi viikonloppuna... tai joskus. Siihen asti on pärjättävä nykyisellä elintasolla. Ei noita rahoja mistään lisää ilmesty, vaikka niitä kuinka laskisi ja asettelisi erilaisiin pinoihin.

Mutta voisinkohan saada jostakin edes vähän ylimääräistä rahaa? Hmm... Kirppari! Kaapeissa on vaikka mitä turhaa kamaa, mitä voisi myydä pois. Tosin viime kerralla taas lupasin itselleni, etten enää siihen hommaan ryhdy. Mutta sitenhän voisin saada vähän kurottua kiinni äitiysloman aiheuttamaa pudotusta pankkitilillä. Kyllähän muutamalla extrakympilläkin jotain pikkuruisia haaveita voisi toteutella.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Olohuoneen sohva tuntuu ihan yhtä ihanan pehmeältä, vaikka lotossa ei tälläkään kertaa onnistanut :)

Piristävä kukkakimppu

Suosin kukissa valkoista. Valkoisia orkideoja, valkoisia tulppaaneja, valkoisia hortensioita, valkoisia orvokkeja, Mitä tahansa valkoista. Unelmieni koti olisi tulvillaan muhkeita puhtaan valkoisia kukkia isoissa komeissa maljakoissaan. Käytännössä kuitenkaan ei ole järkeä jatkuvasti hankkia valitettavan nopeasti kuihtuvia leikkokukkia. Kukkaro ei kestäisi tuon unelman toteuttamista kovinkaan kauan :)

Joskus kuitenkin värit piristävät kummasti sisustusta ja myös mieltä.

Meidän pikkumiestä moikkaamaan tulleet vieraat toivat tullessaan tämän ihanan sinisen kimpun, jota saamme nyt ihailla keittiön pöydällä.

Tiedän, että kukkien värit kertovat ja tarkoittavat jotain... mutta mitä sininen tarkoittaa? Kaiken tietävä Google antoi vastauksen nopeasti tähänkin kysymykseen:

"Sininen tarkoittaa kuulakkuutta ja taivasta ja se ilmentää vettä. Sininen lisää ilmavuutta, keveyttä ja selkeyttä. Sininen rauhoittaa ja luo levollisuutta. Sininen on rakastettavuuden väri."
https://www.radionova.fi/uutiset/ajankohtaista/a-97952

"Sininen edustaa luotettavuutta ja voimaa. Sillä on viilentävä ja parantava vaikutus. Sitä ei kuitenkaan kannata valita henkilölle, jolla on fyysistä tai henkistä uupumusta, sillä sen rauhoittava vaikutus voi syventää tätä tunnetta."
http://personal.inet.fi/private/merja.heikkila/kukkienkieli.htm

"Sininen edustaa luotettavuutta ja voimaa. mutta samalla myös vakauttaa ja rauhoittaa. Siniseen väriin liitetään myös yleviä tunteita ja sen sanotaankin edustavan menestystä sekä auktoriteettia. Se voi myös päästää luovuuden valloilleen ja tukeekin luovaa ajattelua. Sinisen värin eri sävyt ovatkin oiva valinta esim. esimiestä muistaessa, onnitellessa pienen poikavauvan vanhempia tai muistaessa läheistäsi rauhoittavilla ajatuksilla surun hetkellä."
https://shop.interflora.fi/fi/content/color-symbolic

Väri oli siis valittu juuri sopivasti. Ja enpä ryhdy väittelemään vastaan, etteikö tuo kimppu pöydällä rauhoittaisi ja loisi levollisuuden tunnetta.

Maljakon alla oleva kaunis peilitarjotin on peräisin Naantalin ihanasta sisustuskaupasta Living Deauvillestä. Siellä en koskaan kykene käymään vain pikaisesti. Voisin viettää siellä aikaa päiväkausia ihastelemassa kaikkea kaunista, mitä kotiin voisi hankkia.

Suosittelenkin sinisiä kukkia kotiin ja vaikkapa jonakin sadepäivänä visiittiä Living Deauvilleen!

Levollista viikkoa toivottelen!

Mieli lepää kauniissa maisemissa

Jos pitäisi kuvailla unelmieni maisema, jota voisi ihailla loputtomiin, lähtisin kuvailemaan turkoosia merta, valkoista hiekkarantaa ja lempeässä tuulessa huojuvia palmuja. Samaan mielikuvaan yhdistyy rento ja kiireetön lomafiilis, kaukana arjen kiireistä.

Onko niin, että vain Suomen ulkopuolella törmää kauniisiin maisemiin? Vai onko niin, että kauniita maisemia ehtii huomaamaan paremmin lomalla? No, turkoosia merta ja palmuja ei täältä kotiseudulta löydy lomallakaan, mutta kun vain malttaa pysähtyä katselemaan ympärilleen, niin kauniita maisemia kyllä löytyy.

Viime perjantaina vietimme työporukan kanssa kesäpäivää Turun Eerikvallassa, todennäköisesti viimeistä kertaa. Ihmiset olivat juhlatuulella ja hälinää riitti. Jossain välissä joku ehdotti viereiselle kalliolle kipuamista. Ehdotus sai heti kannatusta, koska kyseessä on mahtava paikka. Kuohuviinipullon kanssa istahdettiin ihailemaan merimaisemaa ja odottelemaan ruotsinlaivoja.

Kun palasimme kalliolta takaisin syömään, visailemaan ja saunomaan, mieli oli rauhallinen ja uusin silmin huomasi ihailla maisemia myös alhaalla meren rannalla.

Tuo ihana paikka on myyty uudelle omistajalle, joka pääsee jatkossa nauttimaan näistä upeista maisemista. Mutta täytyy vain muistaa pitää silmät auki, kauniita maisemia on maailma (myös Suomi) pullollaan.

Raparperiherkku ilman sokeria?

Kesä on tullut ja raparperia kasvaa taas pihalla enemmän kuin tarpeeksi. Viime kesänä pakastetut raparperit odottelevat vielä pakkasessa ja ehkä edelliskesäisetkin ovat siellä viimevuotisten kavereina.

Kyllähän niistä voisi tehdä vaikka mitä. Piirakkaa, paistosta, mehua, kiisseliä, hilloa, ... Mutta kaikkeen pitäisi laittaa ihan hirveästi sokeria. Voiko raparperista tehdä mitään terveellistä?

Meille tuli eilen vieraita ja halusin tehdä jotain raparperista. En kuitenkaan uskaltanut tarjoilla vain jotain uutta kokeilua, vaan tein perusvarman raparperipiirakan.

Piirakka teki kauppansa ja vuoka tyhjeni kokonaan vielä samana iltana, kun isäntä ja tytöt jakoivat keskenään jäljelle jääneen siivun ja liikaa sulaneen jäätelön.

Lisäksi tein sokerittoman ja rasvattoman kokeilun, lähinnä itselleni. Mutta kyllä sitä muutama muukin uskaltautui maistamaan.

Mansikka sopii raparperin kaveriksi ja se tuo mukavasti makeutta varsinkin silloin, kun sokerin jättää pois. Mausteeksi kanelia ja kardemummaa.

Kovasti teki mieli laittaa edes vähän sokeria, mutta pidin pääni ja päätin, että makeus tulkoon vain mansikasta ja hunajasta. Hunajaa sekoitin kaurahiutaleisiin ja nyppimällä sain siitä aikaiseksi vähän vastaavanlaista koostumusta kuin normaalisti kaurahiutaleista, sokerista ja rasvasta.

Uunista tultuaan lopputulos näytti lupaavalta, mutta jouduin toteamaan, ettei siitä ihan perinteisen paistoksen veroista tullut. Jos kuitenkin haluaa syödä terveellisesti ja hyväksyy sen, että maku väkisinkin kärsii siitä, että kaksi herkullisten ruokien pääraaka-ainetta eli sokeri ja rasva puuttuvat, niin kyllä tuota paistosta mielellään syö.

Jäätelön korvikkeen tein mansikoista ja Skyrristä, mutta kirjoittelen siitä aiheesta joskus erillisen postauksen. En enää juurikaan kaipaile oikeaa jäätelöä, kun olen tuon yhdistelmän makuun päässyt :)

Paistoksen menekki ei eilen ollut ihan samanlaista kuin raparperipiirakalla, joten kaavin jämät pieneen purkkiin ja söin sen tänään aamiaiseksi. Lämmitin paistoksen mikrossa ja kippasin päälle kylmän vaniljan makuisen Skyrrin... Taivaallista! Joko olin niin nälkäinen, että mikä tahansa olisi maistunut, tai sitten paistos oli oikeasti parempaa jälkikäteen uudelleen lämmitettynä.

Teen aivan varmasti tätä pian uudelleen! 

Jos joku innostuu kokeilemaan, niin tässä suurpiirteinen ohje:

100g  raparperin paloja

100g  mansikoita

2 tl  kanelia

1 tl  kardemummaa

4 rl  hunajaa

3 dl  kaurahiutaleita

Ja uunissa noin 30min, 200 asteessa.

Mukavaa alkuviikkoa!

Helppo herkku aamuun

Helppo, herkullinen ja vieläpä nopea ja terveellinen aamiainen. Täydellistä!

Ei pelkästään työssäkäyvän unelma, vaan myös äitiyslomalaisen unelma. Epärealistisiksi osoittautuneissa kuvitelmissani näin itseni kokkailemassa ihania aamiaisia tyytyväisen vauvan köllötellessä Ruotsista tilaamassani kauniissa unipesässä.

Joskus harvoin aamuisin vauva siellä makoilikin, mutta silloin olin itsekin niin väsynyt, että hain keittiöstä banaanin ja kömmin sohvalle unipesän viereen. Kun minikokoinen pikkumies kasvoi sen verran, että hän viihtyi hetkellisesti sitterissä, sain silloin tällöin mahdollisuuden käyttää pari minuuttia aamiaisen tekoon. Jee :) Yritin panostaa terveelliseen ruokaan, joten keitin pikapuuroa ja sekoittelin marjoja rahkaan.

Eräänä aamuna nälkä oli kova, molemmilla. Skippasin puuron keittämisen ja viskasin kaikki normaalisti käyttämäni ainekset yhteen (kaurahiutaleet, maitorahka, mansikoita ja mehukeittoa) ja sitten luovutin ja ryhdyin imettämään. Kun pikkumiehen vatsa oli täynnä, hain oman lautaseni ja totesin, että puolen tunnin aikana tuo pikaisesti sekoitettu mössö oli muuttanut koostumustaan ja siitä oli tullut ihanan pehmeää ja herkullista!

Tajusin, että olin tullut tehneeksi tuorepuuroa, josta olin kyllä kuullut, mutta johon olin aina suhtautunut skeptisesti. Eihän kylmä puuro voi olla hyvää.

Tuosta päivästä lähtien tuo simppeli tuorepuuro on ollut lemppariaamiaiseni. Mittasuhteet vähän vaihtelevat, mutta suunnilleen näin sen saa aikaan:

1dl   kaurahiutaleita
100g  mansikoita
1-2dl mehukeittoa
125g  maitorahkaa

Yleensä sulatan pakastemansikoita, ne on helppo muussata puuron joukkoon. Nyt kesällä tuoreita mansikoita tai muita marjoja on kiva laittaa koristeeksi puuron päälle, jos ehtii ja jos niitä sattuu olemaan jääkaapissa. Mehukeiton määrää lisäämällä tai vähentämällä saa notkeampaa tai paksumpaa puuroa, oman mielen mukaan. Itse tykkään käyttää sokeroimattomia mehukeittoja, mansikka-banaani tai vadelma-persikka. Maitorahkaa voi laittaa enemmänkin, mutta tuo 125g eli puolikas purkki on kätevä, koska jäljelle jäävän puolikkaan voi käyttää seuraavana aamuna. Kaurahiutaleiden lisäksi mukaan voi laittaa vaikkapa vehnäleseitä, mikä auttaa vatsaa toimimaan, varsinkin jos harrastaa vähähiilaripitoista ruokaa. Yleensä neuvotaan, että tuorepuuro olisi hyvä tehdä illalla ja syödä aamulla. Mutta mielestäni tuo puoli tuntia on riittävä. Joskus en malta odottaa kymmentä minuuttia kauempaa ja silti puuro uppoo ihan hyvin.

Jos ehtii panostamaan ruoan ulkonäköön, niin annos voi näyttää yllä olevien kuvien mukaiselta, mutta ainakin minulla annos näyttää useimmiten tältä:

Silti yhtä hyvää. Ja silmäthän voi vaikka laittaa kiinni syödessä :)


Suosittelen testaamaan!

Helpoin ja halvin tapa saavuttaa parempi olo

Kunpa oloni olisi energisempi, kunpa vaatteeni eivät kiristäisi, kunpa lihakseni palautusivat paremmin treenistä, kunpa ihoni voisi paremmin, kunpa hiukseni näyttäisivät terveemmiltä, kunpa pääni ei särkisi niin usein, kunpa vatsani toimisi paremmin, ...

Mutta en jaksa jatkuvasti olla laihdutuskuurilla, en ehdi käydä hieronnassa rentouttamassa lihaksiani, en halua ostaa kalliita ihon- ja hiustenhoitotuotteita, olen kyllästynyt popsimaan buranaa, enkä tiedä mitä ruoka-aineita pitäisi suosia tai välttää, jotta vatsa voisi paremmin.

Tuttua? :)

Tietääkseni ei ole olemassa mitään kaiken kattavaa uutta hienoa rohtoa, joka tepsisi täydellisesti näihin kaikkiin, mutta on olemassa yksi äärimmäisen simppeli keino, joka auttaa jossakin määrin. Siitä puhutaan paljon ja jokainen tiedostanee sen tärkeyden. Se ei maksa yhtään mitään, se ei juurikaan vaadi aikaa ja se on helppo toteuttaa ihan missä vaan. Se ei ole mikään TV-shopin ihmetuote, vaan sitä löytyy valmiiksi jokaisen kotoa ja työpaikalta.

Vesi. Mutta miksi ihmeessä veden juominen on niin vaikeaa??? 

Vettä pitäisi juoda 2-3 litraa päivässä, treenatessa tai laihduttaessa enemmänkin. Booring.... Miten monta kertaa tuo on kuultu ja tiedän sen kyllä ilman muistuttamistakin.

Mutta mutta mutta... 

• Aamulla en muista tai jaksa
• Kotoa lähtiessä en muista ottaa pulloa mukaan
• Pullo ei mahdu käsilaukkuun
• En ehdi käydä vessassa koko ajan 
• Töissä on palavereja, joiden aikana ei voi käydä vessassa, eikä ole kiva istua jalat ristissä
• En kehtaa kantaa töissä mukanani treenipulloa, muuten kaikki ryhtyvät utelemaan laihduttamisesta
• En tarvitse pulloa, juon sitten lounaan yhteydessä vähän enemmän tai illalla kotona
• Illalla vältän juomista, etten joudu yöllä heräämään vessaan
• Yöllä en todellakaan juo, sitten en saa enää unen päästä kiinni
• En tykkää veden mausta

Käytännön elämässä ihan relevantteja syitä... jos ei halua parempaa oloa. Jos kuitenkin haluaa paremman olon, niin ehkäpä pitäisi miettiä ratkaisuja siihen, että sitä vettä oikeasti tulisi juotua enemmän. Ja kun vielä on tutkittu, että veden juonti auttaa muun muassa kehon puolustusjärjestelmää toimimaan paremmin, niin kaikki veden juontia estävät syyt tuntuvat mitättömiltä ja typeriltä.

Miten sitten käytännössä voisi onnistua? Olen jo vuosia yrittänyt panostaa veden juontiin onnistuen välillä hyvin ja välillä huonommin, mutta keskimäärin juon huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja olen huomannut sillä olevan paljon positiivisia vaikutuksia. Näitä keinoja olen kokeillut ja valinnut niistä itselleni toimivimpia:

• Valitse yksi tai useampi pullo, josta pidät ja jota on kiva kantaa mukana. Pullo on verrattavissa käsilaukkuun, sen tulee sopia tyyliisi.
• Jos käsilaukkuusi ei mahdu pulloa tai jostain muusta syystä et halua kantaa pulloa mukanasi, hanki töihin pullon sijasta vaikkapa kaunis lasikannu.
• Vaikka et kantaisi pulloa mukana ihan joka paikkaan, pidä huoli siitä, että pullo on mukana aina autossa.
• Jätä pullo tai kannu illalla esille, jotta muistat aloittaa aamun vedellä.
• Laita vesimuistutus puhelimeesi, vaikkapa kolmen tunnin välein.
• Ajoita juominen järkevästi. Yötä ajatellen aamupainoitteinen juominen kannattaa ja juomista kannattaa rajoittaa esimerkiksi juuri ennen tärkeää palaveria. 
• Kun sinulla on normaalia rauhallisempi hetki elämässä (palaveriton työpäivä, etäpäivä, koti-ilta, ...), niin panosta silloin erityisen paljon veden juontiin.
• Ota pullo tai vesilasi mukaan aina, kun istahdat tv:n ääreen.
• Jos vesi sellaisenaan ei maistu, laita joukkoon sitruunaa, kurkkua tms.

Vettä voi juoda melko paljonkin päivän aikana, mutta jos määrää kasvattaa suureksi, niin silloin on huolehdittava riittävästä suolan saannista. Muutoin voi käydä hullusti. Ei siis kannata liioitella.

Jos eri kokoisten pullojen ja kannujen käyttäminen vaikeuttaa liikaa hahmottamaan sitä, miten paljon päivän aikana on tullut juotua, niin hyvä neuvo silloin on pysytellä yhdessä pullossa ja pitää kirjaa montako pulloa on tullut tyhjennettyä. Kirjanpito onnistuu helposti esimerkiksi hiuslenkkien tai kuminauhojen avulla. Mittaa miten paljon vettä pulloosi mahtuu, laske montako pullollista sinun tulee juoda ja kierrä yhtä monta lenkkiä pullon varteen. Siirrä lenkki eri kohtaan tai nappaa se pois, kun pullo tyhjenee.

Veden juontia lisätessä lisääntyy luonnollisesti myös tarve käydä useammin WC:ssä. Tähän liittyen muistan aina eräältä keskustelufoorumilta lukemani jutun, jossa dieetillä oleva nainen kyseli neuvoja Bull Mentulalta iltajuomisen aiheuttamaan WC-tarpeeseen yön aikana. Bull vastasi tähän tyyliin: "Itse olen ratkaissut tuon asian käymällä kusella." Aivan :)

Tämän helpompaa ja halvempaa paremman olon saavuttaminen ei voi olla. Ryhdytään siis juomaan enemmän vettä, joka päivä :)

Raikasta alkuviikkoa!