maanantai 20. marraskuuta 2017

Mihin katosi 5 viikkoa?

Siis häh, loppuiko se viiden viikon kuuri jo? Tuntuu ihan siltä kuin se olisi vasta aluillaan. Ei siksi, etteikö tuloksia olisi jo tullut, mutta odotin homman vaikeutuvan loppua kohti. Luulin kärsiväni jäätävästä nälän tunteesta. Luulin, että alkaisin kaivata kiellettyjä ruokia niin paljon, että sortuisin ainakin kerran herkuttelemaan. Luulin, että hermot menisi ruokien punnitsemiseen. Luulin, etten ehtisi aina treenata valmennusohjelman mukaisesti.


Tämä 5 viikkoa on sujunut yllättävän hyvin. Vain parina päivänä ruokailut ovat kärsineet sen vuoksi, etten ole ehtinyt tai jaksanut suunnitella aterioita siten, että olisin ottanut kotoa lähtiessäni riittävästi eväitä mukaani. Vain parina kertana salilla olen poikennut valmennusohjelman mukaisesta treenistä. Nämä treenikerrat ovat osuneet maanantaille, jonka olen todennut ruuhkaisimmaksi salipäiväksi. Vain muutaman kerran olen harkinnut herkuttelua, mutta kertaakaan en ole antanut houkutuksille periksi. Vain muutaman kerran olen päätynyt arvioimaan ruoan määrän silmämääräisesti ilman vaakaa. Vaa'an käyttäminen onnistui yllättävän luontevasti. Ajattelin alkuun, että se on todella hankalaa, mutta eipä sitten ollutkaan.


Mutta miksi ihmeessä kaikki sujui niin helposti?

Suurin syy löytynee pään sisältä. Kun jotakin vakaasti päättää, niin siihen kyllä pystyy. Silti läheskään aina en ole vastaavaan pystynyt, vaikka kuinka tosissani olen muka kuurille ryhtynyt. Miten tämä kuuri oli erilainen kuin nuo epäonnistuneet yritykset? Miksi homma kävi nyt helpommin?

Yksi iso syy on varmastikin ollut ruoan määrä. Dieetti on sisältänyt terveellistä ja puhdasta ruokaa usein ja paljon. Alussa monet valmennukseen osallistuvista ihmettelivät ja jopa kritisoivat ruoan suurta määrää. Itse olen nauttinut ruoan määrästä, koska tykkään syödä paljon. Ja kun kroppa tottui käsittelemään ohjeiden mukaista ruokamäärää, niin alkoi tulla nälän tunnetta, mutta silloin yleensä seuraava ruoka-aika oli jo lähestymässä. En voi kieltää, ettenkö olisi isoista ruokamääristä huolimatta kaivannut välillä vieläkin enemmän ruokaa, mutta se johtui enemmänkin mieliteoista kuin varsinaisesta nälän tunteesta.

Toinen syy on varmastikin ollut ruokavalion helppous. Kun joku muu on etukäteen määrännyt mitä pitää syödä ja paljonko, niin omalle kontolle jää vain toteutus. Helppoa :)

Kolmas syy on varmastikin ollut treenien vähäinen määrä. Olen tottunut treenaamaan melko paljon, joten tämä valmennus ei lisännyt treenien määrää, vaan osittain jopa vähensi sitä. Olen tottunut treenaamaan aina niin paljon kuin on mahdollista, niin paljon kuin ehdin. Jos vietin vapaailtaa treenaamatta, niin takaraivossani pohdiskelin, että olisi pitänyt lähteä treenaamaan.... Mutta nyt kun treenimääärä oli määrätty ja ylimääräiset treenit kiellettyjä, niin vapaapäivistä ja -illoista pystyi nauttimaan ihan eri tavalla.

Neljäs syy on nettivalmennukseen osallistuminen ja siihen liittyvät Facebook-sivut. Kun samaan aikaan samassa hommassa on mukana paljon ihmisiä, jotka tsemppaavat toinen toisiaan ja jakavat fiiliksiä Facen suljetussa ryhmässä, niin kyllähän se motivoi. Nettivalmennukseen liittyvistä kokemuksista voisin myöhemmin kirjoittaa ihan oman postauksen.

Iso kiitos kuuluu myös kotiväelle, erityisesti isännälle, joka on jaksanut kannustaa ja suhtautua positiivisesti välillä vähän outoihinkin puuhiini. Olen halunnut keittää omat riisini erillisessä kattilassa. Olen jättänyt ärsyttävän vähän raejuustopurkin pohjalle, kun ruokavaa'an lukema on tullut täyteen juuri ennen purkin tyhjenemistä. Olen kuluttanut rahkaa niin paljon, että sitä on pitänyt selkä vääränä kantaa kaupasta useita kertoja viikossa. Olen jäänyt valvomaan vielä muiden mentyä nukkumaan, jos päivän ruokailut ovat venyneet siten, että iltapala on ollut vielä syömättä. Olen käyttänyt paljon aikaa eväiden väsäilyyn ja keskittynyt välillä muiden kotihommien kustannuksella ruokien suunnitteluun ja valmistamiseen. Olen sulkeutunut illalla työhuoneeseen hikoilemaan, jos päivän treeni on meinannut jäädä tekemättä.


Kuten varmastikin olette osanneet päätellä, koen, että dieetti on ollut onnistunut. Mutta täyttyivätkö tavoitteet? Ei, ja kuitenkin kyllä :) Kiloja tippui vain kolme, vaikka tavoite oli viisi. Miksi sitten olen tyytyväinen ja muka onnistunut? Siksi, että tuntuu kuin kiloja olisi tippunut ainakin viisi. Olo on hyvä ja vaatteet tuntuvat väljemmiltä. Kroppa tuntuu kiinteämmältä. Lantion leveimmästä kohdasta senttejä on kadonnut kolme, mihin olen oikein tyytyväinen.

Kirjoittelin aiemmin postauksen täydellisen kropan tavoittelusta täällä. Tämä viiden viikon projektini ei luonnollisestikaan johtanut täydelliseen kroppaan, mutta olen erittäin tyytyväinen tapahtuneeseen muutokseen. Olenko sitten niin tyytyväinen, että lopettaisin projektin tähän? En :)

Tämä projekti on muuttanut ruokailutottumuksiani ja avannut silmiäni ruoan suhteen monella tavalla. Tämä projekti on opettanut tavan treenata tehokkaasti ja kuitenkin siten, ettei siihen kulu liikaa aikaa. Miksi siis en jatkaisi samalla tavalla, jos kaupanpäällisiksi saattaisi tapahtua vielä lisää kinteytymistä ja vielä parempaa oloa? En keksi syytä, joten jatkan samankaltaisella tiellä, mutta kuitenkin vähän kevyemmällä otteella. Tänään on luvassa illallinen vanhojen hyvien ystävien kanssa. Aion nauttia seuran lisäksi myös hyvästä ruoasta ja ottaa myöskin jälkkärin. Ravintolan menun olen luonnollisesti jo tsekannut, joten tiedän mitä herkkuja on illalla luvassa :)


Mukavaa alkuviikkoa kaikille! :)

2 kommenttia:

  1. Hei! Olipa hauska lukea kokemuksiasi tuosta valmennuksesta! Itsellä alkaa sama setti huomenna ja täällä jo kovasti ruokia suunnitellaan ja fiilistellään. :) Kiitos mukavasta ja kattavasta "raportista" ja iloisia talvipäiviä sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit lukea noita mun kokemuksia :) Huomisesta alkaen ollaan samassa veneessä, koska itsekin olen taas mukana. Tsemppiä ja iloisia talvipäiviä sinnekin! :)

      Poista